Tulostettava versio

Kaukoidän painoarvo on kasvussa. Kiina, Intia, Japani ja Indonesia jauhavat yhdessäkin bruttokansantuotetta vasta suunnilleen saman kuin EU tai USA erikseen, mutta niissä asuu 3 miljardia ihmistä eli 40% maailman väestöstä. Elintason nousu ja tuottavuuden kasvu nostavat välttämättä nämä alueet näyttävämmin esiin, eikä niitä sen jälkeen enää kannata niputtaa yhteen Kaukoidäksi. Kuinka samanlaisia tai erilaisia nämä alueet oikeastaan ovat?

Tein parin viikon reissun Japaniin pääsiäisloman tienoilla. Huhtikuun alku on kevään hienointa aikaa Japanissa, sillä silloin siellä kukkivat koristekirsikkapuut. Kirsikankukan terälehtiä lentelee ilmassa pilvenään, ja kaupungeissa japanilaiset kokoontuvat puistoihin juhlistamaan kevään saapumista. Meno on monella tapaa samantapaista kuin vapunpäivän piknikillä Suomessa; rauhallista ja usein alkoholipitoista lämpimästä säästä nauttimista.

Kokuran linnapuisto Kyushun saaren pohjoisrannalta. Kaupunki tarjoaa pressuja, joiden päällä väki viettää hanami-piknikkiä. Klikkaa kuvasta isompi kuva.

Kiinalla ja Japanilla on pitkä yhteinen historia. Tieteellinen, taiteellinen ja teknologinen sivistys levisi aaltoina mantereelta Japanin saarille, missä se aikojen saatossa kerrostui omanlaisekseen sekoitukseksi uutta ja vanhaa.

1500-luvulla Euroopan uudet merimahdit avasivat kauppareittejä ja jesuiitat asettuivat levittämään läntistä sivistystä, mutta vasta 1800-luvun loppupuolella japanilaiset huomasivat pudonneensa kehityksen kelkasta ja alkoivat aktiivisesti imeä länsimaisia vaikutteita.

Muutos feodaalisesta samuraivaltakunnasta teolliseksi kansallisvaltioksi oli nopea ja siksi täynnä luovia ratkaisuja, joilla uudet rakenteet sovitettiin vanhaan yhteiskuntaan. Myös monista länsimaisista tuotteista ja keksinnöistä kehittyi myöhemmin leimallisesti japanilaisia mukaelmia, USA-peräisistä manga-sarjakuvista ja portugalilaisten tuomasta tempurasta sellaisiin vimpaimiin kuin takamuksen huuhteleviin vessanpönttöihin.

Tokiossa tuntuu välillä, että monet laitteet ja automaatit tuntuvat tekevän elämästä lähinnä vaivalloisempaa. Onko todella helpompaa syöttää raha ja valita annos ennen pikaruokalaan astumista kuin ilmoittaa ovensuussa seisovalle tarjoilijalle, mitä aikoo tilata? Vaikka japanilaiset tuotteet tunnetaan ulkomailla toimivasta designista, japanilaiset itse tuntuvat sietävän hankalia laitteita, palveluita ja sääntöjä yllättävän sitkeästi; kenties jopa pitävän niistä.

Japanilaista insinöörityötä: Tokiossa maa on kallista, ja siksi vaivalloisen näköisiä kerrosparkkeja on ahdettu myös mataliin rivitalotaajamiin. Klikkaa kuvasta isompi kuva.

Kiinan vaikutus näkyy erityisen selvästi kirjoituksessa: kotoperäisten samoin kuin kiinasta tulleiden sanojen vartalot kirjoitetaan pääasiassa kiinalaisilla kirjaimilla, muille lainasanoille on erillinen äännekirjoitustapa katakana. Merkkikirjoitus on kuitenkin mukautunut japanin kieleen jo vuosisatojen ajan, eikä nykyjapania pysty lukemaan pelkällä kiinantaidolla.

Japani on konservatiivinen ja kungfutselaisempi kuin itse Kiina. Totutuista tavoista ja perinteistä on pidetty kiinni, sillä eristyneisyytensä ansiosta Japani ei ole Kiinan tavoin joutunut ympäröivien heimojen höykyteltäväksi. Esimerkiksi dynastiavaihdosten ja varsinkin viime vuosisadan sisällissotien myllerryksissä lähes kadonnutta buddhalaisuutta on Japanissa harjoitettu katkeamatta vuosisatojen ajan.

Buddhalainen temppeli Yutenjin "taivaansiunauksen temppelin" pientaloalueella, jonka lähistöllä asuin Tokiossa. Kiviin kaiverretut merkit ovat vanhaa kiinaa, jonka voi lukea myös japanilaisittain. Klikkaa kuvasta isompi kuva.

Kaukoidässä ovat osat vaihtuneet sitten Tang-dynastian, ja Kiina seuraa nyt monessa mielessä Japanin menestystarinaa muutaman vuosikymmenen viiveellä. Japanin teollistumiseen kuuluivat saastuminen, salailu ja korruptio. Kiinassa vesien ja ilman saastuminen ja kaivos- ja patohankkeiden ympäristötuhot ovat tämän päivän ongelma. Japanin hyvä nykytila on antaa toivoa, että tuotannon vahvistumisen tuoma elintaso aikanaan tekee Kiinastakin ympäristötietoisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnan. Länsimaisuus saapuu Kiinaan toisaalta euro- ja jenkkivaikutteina, toisaalta Japanin kautta. Imitaatio on silti, kuten Japanissakin aikoinaan, monesti varsin pintapuolista. 

Matkailuvinkki Japaniin aikovalle: ehdottomasti kannattaa ennen lähtöä hankkia Japanin rautateiden JR-passi. Sillä saa ajella yhden (270e), kaksi (420e) tai kolme (540e) viikkoa vapaasti pikajunilla, Shinkansen-luotijunilla sekä bonuksena Tokion niillä metrolinjoilla, jotka ovat JR:n omistamia. JR-sivu myy "vihreitä lippuja"; itse ostin tavallisen lipun, mutta paikkalippuni oli silti välillä "vihreän lipun" vaunuissa. JR-passi ei kelpaa Nozomi- tai Mizuho-linjoilla, mutta muilla luotijunalinjoilla voi ajaa samat välit, eikä aikaa kulu juuri enempää. Aikataulut löytyvät näppärästi koko Japanin kattavasta reittioppaasta. 270 euroa saattaa kuulostaa paljolta, mutta perushinnoilla sillä ei pääse edes Tokiosta Kiotoon ja takaisin. Junat ovat Japanissa kalliita; itse uskoisin hyödyntäneeni viikon passia ainakin tuhannen euron arvosta.

Vaihtoehto JR-passille on Japan Air Pass, jolla saa alennusta Japanin sisäisistä lennoista.