Tulostettava versio

Kierrätetyistä betonielementeistä voisi rakentaa halvalla ja ympäristöä säästäen.
 

Ennen-kuvassa on ankeanharmaa betonitalo jossain Saksanmaalla. Jälkeen-kuvassa paikalla paistattelee päivää sama rakennus tyylikkäänä terassitalona. Arkkitehti Satu Huuhkan diplomityö todistaa, että karusta betonilähiöstä voi sukeutua viihtyisä asuinalue taloja osittain purkamalla ja betonielementtejä kierrättämällä.

Huuhkan betonielementtien uudelleenkäyttöön ja lähiöiden korjaukseen pureutuva Kierrätys arkkitehtuurissa -opinnäyte on Suomessa alansa pioneerityö.

– Rakennusten energiatehokkuutta on tutkittu meillä paljon, mutta rakennusmateriaaleja ei ole kierrätyksen ja jätteen näkökulmista aiemmin juuri tutkittu, tekijä kertoo.

DDR:n tyhjät betonikodit

Huuhka referoi diplomityössään erityisesti saksalaisten tutkimusten ja koerakentamisen tuloksia. Saksassa betonielementtien uudelleenkäytön ja kierrätyksen selvitykset alkoivat jo 1990-luvulla. Asialla olivat ensin Berliinin ja Cottbusin teknilliset yliopistot. Sen jälkeen elementtitalojen hallittua purkua ja elementtien uudelleenkäyttöä kehiteltiin myös Weimarin esivalmistus- ja elementtirakentamisen instituutissa.

Vuonna 2001 testien tuloksia päästiin kokeilemaan käytännössä, kun Stadtumbau Ost -kaupunkireformiohjelmalla piti ratkaista, mitä tehdään 1,3 miljoonalle tyhjälle asunnolle DDR:n aikaisissa elementtitaloissa.

Kierrätystä puski eteenpäin rapistuvien lähiöiden lisäksi vahva ympäristöliike ja raaka-aineiden pitkät kuljetusmatkat.

Käyttökelpoista tavaraa

– Tutkimukset osoittavat, että puretut betonielementit ovat pääasiassa täysin käyttökelpoista, uudelleenkäyttöön sopivaa rakennusmateriaalia, Huuhka kertoo.

Eikä elementtitalon purkaminen ehjinä palasina näytä saksalaisten esimerkkien valossa mitenkään mahdottomalta tehtävältä. Rakennus riisutaan ensin kaikista täydentävistä materiaaleista ulkoa ja sisältä. Sen jälkeen elementtien nostolenkit kaivetaan esiin, liitokset avataan ja palat nostetaan kokonai-sina alas kerros kerrokselta.

Lähes kaikki kelpaa kierrätykseen. Kunnossa olevat kantavat sisäseinä- ja ulko-seinäelementit, kevyet ulkoseinäelementit ja ontelolaatat voidaan käyttää uudelleen. Myös elementtipilarit ja -palkit voidaan irrottaa ja siirtää uuteen kohteeseen. Jopa paikalla valetusta betonista voidaan teoriassa leikata timanttisahalla paloja, jotka voidaan käyttää uudelleen.

– Tosin timanttisahauksen kauneusvirhe on se, että sahauksen ekologista jalanjälkeä on vaikea arvioida. Sahanterien timantti on harvinainen ja uusiutumaton luonnonvara, ja sen käytön merkitystä uudelleenkäytön ympäristövaikutusten kokonaisuudessa ei ole pystytty arvioimaan, Huuhka toteaa.

Saksan kokemukset osoittavat myös sen, että betonielementtirakenteita voidaan kierrättää, vaikka niitä ei alun perin olisikaan suunniteltu purettaviksi.

– Toki parhaaseen lopputulokseen päästään, jos mahdollista purkamista ajatellaan jo betonielementtirakenteita suunniteltaessa. Esimerkiksi Alankomaissa on olemassa purettava betonielementtijärjestelmä lyhytaikaisia rakennustarpeita varten, Huuhka kertoo.

Kierrätyselementti 20 eurolla

Kierrätyselementtien käyttö näyttää myös taloudellisesti kannattavalta: säästöt rungon ja vaipan kustannuksista ovat vähintään 26 prosenttia uudisrakentamiseen verrattaessa.

Jos elementit saadaan ilmaiseksi, säästö nousee jopa 40 prosenttiin.

– Berliinin teknillisen yliopiston koerakennuskohteisiin välipohjaelementtejä ostettiin purkajilta 20–30 euron kappalehinnalla, kun uuden vastaavan elementin hinta Saksassa on 1 200–1 400 euroa.

Kalleinta uudelleenkäytössä elementtien leikkaus, kuljetus ja varastointi.

Elementtitalosta 2 500 tonnia jätettä

Huuhkan selvityksen mukaan uudelleenkäytön ympäristösäästöt ovat kiistattomat mitattiinpa ne primäärienergiasisältönä, hiilidioksidipäästöinä tai happamoitumista aiheuttavina rikkioksideina.

Kierrätyksen ympäristöystävällisyys valkenee, kun laskee, miten paljon uudisrakentaminen kuluttaa raaka-aineita ja energiaa. Kolmikerroksiseen normielementtitaloon uppoaa uusiutumattomia luonnonvaroja 1 756 tonnia. Sen rakentaminen vie energiaa 2 485 830 megajoulea, eli yhtä paljon kuin 72 sähkölämmitteisen omakotitalon lämmittäminen vuoden ajan. Elementtien valmistus aiheuttaa puolestaan 246 075 kilon hiilidioksidipäästöt, mikä vastaa 1 400 000 kilometrin ajamista henkilöautolla.

Purettuna rakennus on noin 2 500 tonnin jätevuori, josta lähes 95 prosenttia on betonia.

Diplomityö kasvattikin Huuhkasta ekologisesti ajattelevan arkkitehdin.

– Kierrättämisen merkittävä ekologinen vaikutus valkeni minulle vasta työtä tehdessäni, hän myöntää.

Huuhka sai idean työhönsä enon vaimolta, joka lähetti saksalaisesta kierrätystalosta kertovan lehtiartikkelin diplomityönsä aihetta miettineelle Huuhkalle.

– Ajattelin, että onpa kiva idea laittaa betonilegot uuteen järjestykseen, – ja panin lehtileikkeen yöpöytäni laatikkoon.

Noin vuoden kuluttua se kiinnitti Huuhkan huomion uudelleen.

– Olin juuri lukenut myös Cradle to cradle – remaking the way we make things -kirjan. Arkkitehti William McDonoughin ja kemisti Michael Braungartin biomimetiikkaa eli luonnon logiikan soveltamista ihmisen toimintaan käsittelevä teos muutti ajatteluni perusteellisesti.

– Oivalsin, että luonnossa ei ole jätteen käsitettä. Luonto ei ole suuri tavaratalo ihmisen huvituksiin ja että kerran käyttöön otettuja resursseja tulisi hyödyntää mahdollisimman pitkään. Kysymys ei siis kuulu, miksi käyttämisemme jotain uudelleen, vaan miksi emme käytä.

Yhdestoista hetki

Huuhkan diplomityö kasvoi kahden vuoden projektiksi, sillä siitä tuli osa Tampereen teknillisen yliopiston Energiatehokas lähiökorjaaminen (ENTELKOR)-tutkimushanketta.

– Autioituvien betonilähiötalojen korjaaminen on edessämme siintävä mittava hanke. Lähitulevaisuudessa meidän on purettava tai korjattava 40 000 aravavuokra-asuntoa, sillä sellaisenaan ne eivät enää kelpaa. Ratkaisujen tarvetta lisäävät uudet energiavaatimukset ja EU:n uusi jätedirektiivi, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä rakennusjätteestä 70 prosenttia on pantava kierrätykseen tai uusiokäyttöön.

Huuhka ihmettelee, ettei asiaan ole jo tartuttu.

– Lähiökysymystähän on pyöritelty jo kymmenisen vuotta, mutta mitään ei ole tehty. Nyt olisi korkea aika kiinnostua lähiöiden radikaalista kehittämisestä ja betonielementtien uudelleenkäytöstä. Tekniset ja taloudelliset lähtökohdat pitäisi tutkia ja aloittaa koerakentaminen käytetyillä elementeillä.

Huuhka myös muistuttaa, että Suomessa rakennettavien asuinkerrostalojen rungot ovat edelleen 98-prosenttisesti betonista.

– Elementtien uudelleenkäytön mahdollistaminen tulisikin ottaa huomioon elementtien ja elementtirakennusten suunnittelussa pikimmiten.

Huuhka uskoo, että kierrätysmateriaalien käyttö rakentamisessa kiinnostaisi myös yhä vihreämmin ajattelevia kuluttajia.

Muuttaisiko arkkitehti itse kierrätyskotiin?

– Lähiössä olen jo asunut, joten ilman muuta. Mutta koska asunnonvaihto ei ole juuri nyt ajankohtainen, mieluiten suunnittelisin kierrätystalon jollekin ennakkoluulottomalle asiakkaalle, Huuhka nauraa.