Tulostettava versio

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder haluaa, että palkansaajien työkyvyn ylläpitämiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Etenkin työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä pitäisi yhä saada laskemaan. Muutoin työurat eivät pitene.

– Riittävän aikainen puuttuminen ongelmiin maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti puhumattakaan siitä, miten se edistäisi sairastuneiden parantumista.

Fjäder puhui  Suomen Psykologiliiton valtuuston kokouksessa Helsingissä 28.5.

Yhä useampi korkeasti koulutettu uupuu, jää sairauslomalle ja pahimmassa tapauksessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy koulutettujen työkyvyttömyyseläkkeiden takana.

Akavalaisten terveyttä ja turvallisuutta heikentävät muun muassa liian suuri työmäärä, jatkuva tavoitettavissa olemisen velvoite, epäselvä toimenkuva ja heikko johtaminen.

–Haasteena on, että korkeasti koulutettujen työssä jaksamisen ja jatkamisen uhat ovat näkymättömiä ja niihin on vaikeampi puuttua kuin fyysiseen kuormitukseen. Koulutetut eivät itsekään tunnista kovin hyvin liiallisen kuormituksen uhkaa, Fjäder pohtii.

Pelkkä diagnoosi ei hoida masennusta

Maaliskuussa tehdyssä työurasopimuksessa sovittiin kahdesta tärkeästä asiasta. Ensinnäkin työterveyshuollossa henkisten ja psykologisten tekijöiden huomioimista tulee tehostaa.

– Psykologien osaamista ei kuitenkaan voi käyttää hyväksi, jos korvauskäytännöt eivät tue sitä. Kela korvaa ainoastaan kolme psykologista hoitokertaa, vaikka yleensä potilaan tervehtyminen saadaan siinä ajassa hädin tuskin alkuun. Korvauskäytännöt on muutettava vastaamaan työurasopimusta, sillä muuten siinä sovitut asiat eivät toteudu käytännössä, Fjäder vaatii.

– Masennuksen hoito työterveyshuollossa ei saa jäädä pelkkään sairauden diagnoosiin. Ilman hoitoa on vaikea kuntoutua työkykyiseksi, hän huomauttaa.

Kuntoutukseen päästävä nopeammin

Toiseksi työurasopimuksen mukaan työterveyshuollon pitäisi ottaa kokonaisvastuu kuntoutuksen koordinoinnista. Tavoitteena on, että kuntoutus käynnistettäisiin oikea-aikaisesti ja toteutettaisiin suunnitelmallisesti. Työterveyshuollon pitäisi tarttua asiakkaidensa työkyvyn heikkenemiseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Fjäderin mukaan Kelan korvauskäytäntö sotii työurasopimuksen periaatteita vastaan, joiden mukaan  kuntoutukseen pääsyä pitäisi nopeuttaa ja sen esteitä poistaa.

– Kelan korvaamaan työ- ja opiskelukykyä tukevaan kuntoutuspsykoterapiaan ei kuitenkaan pääse ennen kuin diagnoosista on kulunut pakolliset kolme kuukautta. Tämä aika on monelle potilaalle aivan liian pitkä. Se kuluu usein sairauslomalla, jonka aikana töihin palaamisen kynnys nousee yhä korkeammaksi, Fjäder huomauttaa

Lähde: Akavan kotisivut.

• Tutustu myös työhyvinvointimateriaaliin TEKin kotisivuilla.